Hups!

Niin siinä vaan kävi. Se tuli aivan yllättäen, vaikka sitä on salaa (ja ääneenkin) toivonut ja odottanut. Nimittäin kihlaus. Tosin eipä se toinen osapuolikaan sitä ollut suunnitellut siihen hetkeen. Se vain tapahtui. "Kyllä sä tiedät, mitä mä vastaisin, jos kosisit." (Keskusteltiin siis siitä, että voinko minä kosia karkauspäivänä.) Sitten tuli itku ja kysymys: "Ollaanko me nyt sitten kihloissa?" "Kai me sitten ollaan." Viestit vanhemmille ja Facebookin siviilisäätymuutos. Siitähän niitä onnitteluja sitten satelikin seuraavat päivät. <3

Uusi aikakausi on siis alkamassa. Olemme lopettamassa vaihto-opiskelujaksoa helmikuun lopulla, Tampereella odottaa uusi kämppä ja työt. Tiedossa siis uusia ja jännitäviä asioista. Ja tärkeimmät eli kihlasormukset hankitaan, kun pääsemme Suomeen. Huhtikuussa kutsumme ystäviä ja sukulaisia kahvittelemaan uuden asunnon ja kihlauksen kunniaksi.

Tämä blogi tulee olemaan paikka mietiskelylle, suunnittelulle ja unelmoinnille. Kevään aika sisustetaan uutta kämppää, suunnitellaan ja toteutetaan kihlajaiset sekä pikkuhiljaa saa luvan alkaa suunnittelemaan jo häitäkin. Ajankohtaa ei vielä ole lyöty lukkoon, mutta syyshäät olisivat meidän mieleen. 1,5 vuotta tuntuu hieman liian lyhyeltä ajalta, varsinkin, kun tämän vuoden loppuun mennessä pitäisi saada (niin minun kuin hänenkin) diplomityöt valmiiksi. Joten varovainen arvio voisi olla 2014 syksy.

Kirjoittelen silloin, kun siltä tuntuu ja on asiaa. Tervetuloa seuraan!

Sormuksia odotellessa